In Dormas exetera, heteara medaljonf! On olemassa tekstityyli joka on pääsääntöisesti vaikeaa luettavaa minulle. Tällaista on liiallisesti tarpeettomia yksityiskohtia kuvaileva teksti. Faustuksessa tätä tekstityyliä riittää. Rakennukset, huoneet, huonekalut, pienet esineet, asetelmat, maisemat, taulut, ihmiset, niiden ulkonäkö- ja luonnepiirteet, ihmisten sukulaissuhteet, henkilöiden keskinäiset suhteet, joka ikisen henkilön taustoitus ym. ym. Kaikkea tätä Mann eteeni vyöryttää. Sivutolkulla tulee tätä yksityiskohtien kuvailua vastaan, yhtälailla ne eivät tartu mihinkään minussa, en uppoudu aristokraattisten teekutsujen tunnelmiin, niin että näkisin koko värikirjon, että haistaisin sikarit, lammaspaistin ja hienojen rouvien hikeen sekoittuneet hajuveden tuoksun, jonka Mann jättää kylläkin sanomatta. Hmm, sentään jonkin verran mielikuvitukseni herää…
Kirjailijan vahvuus on erittäin monipuoliset ja kuvailevat henkilökuvaukset, joista ei huumoria puutu. Esiin hahmottuu mielikuvituksellisen irvikuvainen maailma, jossa henkilöt on maalattu näkyvästi ja tuntuvasti esiin. ”roomalaista tyyppiä edustava komea matroona, jolla oli kaartuva ylähuuli ja joka ei ollut erityisen tummaverinen, vaan vain kastanjanruskeat olivat hänen ystävälliset silmänsä samoin kuin hopean viiruttama tiukalle kammattu sileä tukka…”(s.222)
