”Lauserakenteissa olen lähes poikkeuksetta pyrkinyt noudattamaan Thomas Mannin omaa sangen pitkävirkkeistä, monihaaraisten jokireittien tavoin polveilevaa proosarytmiä, jonka pilkkominen ehkä helpoimmin seurattavaksi lyhyiksi lauseiksi olisi hänen tyylinsä vastaista” (Suomentajan kommentti)
Onko Thomas Mann oikeasti näin huono kirjoittaja vai olenko vain tyhmä lukija. Kauhean pitkiä ja tylsiä lauseita, nukahdan kesken kaiken, ellen keskity ihan vimmatusti. Leukaperät kiristyvät, verestämään pyrkivät silmät hakevat tarttumapintaa Sacheshacher-Chauchernautsher-Koppenhammen-mitä lie kuvauksesta. Onneksi sieltä erottuu päähenkilö Adrian Leverkuhn, jonka ympärillä sitten jaksetaankin jaaritella, pyydellä anteeksi lukijoilta sivupolkuja, kertoa mukamas tempaavia yksityiskohtia pihakoira Susosta ja navettapiika Hannesta. Onko ollut vähän Thomas aikaa pyöritellä palloa kädessä, vai mitä häh? Eipä ole kustannustoimittaja poistanut sanaakaan käsikirjoituksestasi, ei tuohon aikaan, eikä sinun maineella. Oliko siis näin?
Taikavuori oli kirjana loppujen lopuksi antoisa lukukokemus vaikkakin tulin törmänneeksi ihan samaan kuivan tekstin muuriin. Näyttää, että Mann tässäkin kirjassa heittää minulle haasteen: - Jos jaksat lukea, jos todella yrität, etkä päästä itseäsi liian helpolla, niin sitten saat jotain kestävää ja ainutlaatuista lukukokemusta! Minä luotan että näin käy ja luon katseeni sivulle 43.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti